Keväinen sää houkutteli pihalle eräänä sunnuntaisena iltapäivänä.
Hetken aikaa käveltyäni huomasin olevani melkein Vantaalla ja suoritin huiman & uhkarohkean harppauksen kohti tuntematonta ja tutkimatonta Vantaan erämaata...
...huomatakseni erään puupinon takaa ilkikurisesti hymyilevän ranskattaren, Amelien. Mitähän lie ranskattarella ollut mielessään eksyessään Vantaan takametsiin.
Joku iso tie
vaara vaanii
Aurinko oli kerennyt jo melko matalalle seikkailun aikana ja olikin aika palata takaisin tuttuun ja turvalliseen Helsinkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti